Nämä on näitä asioita, joista ihmiset vouhottaa ja hevosia ei voisi vähempää kiinnostaa: kengitys. Toisaalta, kun on kyseessä pienen hevosen maailmankaikkeuden ensimmäiset kengät, on ehkä jännempi paikka kuin normaalisti.

Kun Hilppa syntyi, epäiltiin, että sillä on pukinkaviot. Onneksi pelko oli turha, sillä Hilppa olikin vain kova likka kuopimaan. Kavioita kytättiin kyllä tiiviisti, ja onneksi Hilppa sattui syntymään Tössän tarkan katseen alla, ja miehensä Eki on kengittäjä, joten homma oli heti kärkeen hallinnassa. Neiti joutui siis hyvin varhaisessa vaiheessa tutustumaan kaviomiehiin eli kengittäjiin.

Koko nuoruutensa Hilppa on ollut varsin verevä naisenalku, vanttera, terve ja hyväkavioinen. Myöskin käytös kengitystilanteessa on ollut moitteetonta muutoin, paitsi kerran kesällä, kun Hilppaan iski varmaankin teiniys, ja hän sekoili hieman vuolutilanteessa. Saattaa olla, että paarmoilla oli osuus asiaan. Ehkä juuri kesäisen sekoilun jäljiltä ensimmäistä kertaa kävi mielessä, että NIIN, kyseessähän on tosiaan kolmevuotias hevonen, kaikki ei EHKÄ menekään aivan niin kuin Pullukan kanssa (joka on 17v).

No eilen oli sitten se päivä, mitä kengittäjä Riina Villanen on saattanut pelätä. Liekö Villanen ollut päissään vai mitä, mutta suostui kuitenkin ryhtymään Hilpan house-kengittäjäksi. Tähän saattaa liittyä myös se, että hevosistani 2/3 ovat olleet hänen asiakkaitaan. Ja tein hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä (vrt. Kummisetä I-III).

Kaviot oli vuoltu jo edellisellä viikolla hyvään kuntoon. Kovin ankeat ne eivät olleet laitumen jäljiltäkään, mikä on ilahduttavaa. ”Onko tämä Pullukan varsa”, kysyi Riina heti katsottuaan kavioita. Sehän se. ”Kavioista tunnistin, ihan samanlaiset kuin äidillään.” Tästä voi olla montaa mieltä. Jossain vaiheessa meillä oli aika isojakin ongelmia Pullukan kanssa esim. kenkien pysyvyydessä, mutta asiat ovat lopulta loksahtaneet paikoilleen, varmaankin erinomaisen hevosenhoidon ja jumalaisen kengityksen myötä. On nimittäin melko haastavaa pitää hevosta, jolta puuttuu jalkineita joka viikko ja sen kaviomateriaali leviää pitkin pihoja. Vielä kun tietäisin mitä mahdoin tehdä oikein, koska Pullukan kaviotilannehan on jo vuosia ollut aika jees (no varsominen auttoi ainakin!). Mitä Riina Hilpan tapauksessa tarkoitti, oli kavion muoto. On kuulemma vähän jännä, mutta ihan okei. Ns. hyllystä ei tätä likkaa kengitetä, joutuu modifioimaan. Siksi onkin ihanaa, että ammattilainen osaa hommansa. Tässäkin!

Kun aloiteltiin, pikku-Hilppa nyki ensin asianmukaisesti käpäläänsä, mutta kun Riina sanoi HEI, pieni hevonen lopetti. Kenkien naulaamisen ajan hänelle syötettiin hieman nappuloita, jotta tunnelma pysyy katossa. Pysyihän se. Vain yhden kerran Hilppa nosti molemmat etukavionsa samaan aikaan hieman ylös, mutta lopetti senkin heti, kun Riina sanoi kuuluisian HEIn.

Villanen nikkaroi.

Hilppa valvoo.

Pikku hevoselle saatiin vähillä vauroilla ensimmäiset kengät ja minä olen ylpeä sekä Hilpasta, itsestäni, että Riinasta. Kysyin ensimmäiseksi Riinalta ”Suostutko pitämään Hilpan asiakkaana” ja Riina onneksi vastasi myöntävästi. Hevosen ensimmäinen kengityskokemus onnistui hienosti! Ensi viikolla sitten katsotaan, miten hoituu ensimmäinen tapaaminen ratsuttajan kanssa.

Tämä viikko meneekin Helsingin jäähallissa, josta raportoin sitä mukaa kuin ehdin. Käyttäkää hyväksi Kavioliiton Horse Show -lipputarjous, se on voimassa muistaakseni 18.10. asti!

Kavioliitto tarjoaa KAKSI YHDEN HINNALLA -liput Helsinki International Horse Show:hun! Tässä koodit, ja muista, että KOODI PITÄÄ COPY-PASTETTAA JA SIIRTÄÄ SELAIMEEN, muuten se ei toimi. Älä siis avaa suoraan tästä! Äläkä kysy miksi. Nyt vain teet niin kuin käsketään.

Perjantain 19.10. Kansainvälinen avajaisnäytös https://bit.ly/2zQAuGB

Miten hienot!

Sitten voi palata takaisin päivätyöhön, eli häröilemään kavereiden kanssa.