Monenlaista on taas ehtinyt tapahtua! Koulusatuloita on soviteltu ja yhteen päädyttiinkin, mutta saas nyt nähdä. Estesatula toimii taas tosi hyvin, kun Mattes-karvaromaanista otettiin pari viipaletta pois. Nuo romaanit on kyllä hyviä elementtejä näin nuorelle hepalle, kun muoto muuttuu nopeastikin. Puhumattakaan siitä, että laihdutetaan, ollaan saikulla, mennään laitsalle ja aloitetaan treenaaminen. Siinä on monta kohtaa, jotka voivat vaikuttaa hevosen selän muotoon. Onneksi Hilppa on tyttöhevonen, joka kertoo selkeästi milloin ei ole hyvä. Nytkin pääsin jäljille, kun yks kaks alkoi heppa katsella yläkautta silmiin. Sitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin, vaan ihan kiltisti on kuljettu nyökyssä. Epäilin ensin, että minussa on vika, sitten, että hevonen on kipeä, kunnes valkeni, että hitto, satulahan on karvan kapea. Selkälihasten jumittuminen paljastivat asian lopulta. Selkä elpyi pian, kun laitettiin arnicaa, pidettiin selkä lämpimänä ja oltiin jokunen päivä ilman satulaa.
No sitten olikin taas jo seuraavan Jyken tunnin aika. Olin kauhuissani, sillä viime tunnista oli kaksi viikkoa aikaa. Ollaanko menty takapakkia, kenties täysin retuperällä? No kas, alkujärkytyksestä toivuttuamme HEVONEN KULKI KUIN UNELMA. SEKÄ RAVISSA ETTÄ LAUKASSA. Kuvia ei tietenkään ole, koska kuka siellä nyt muka kuvaisi. Sen sijaan muita ratsastajia oli samaan aikaan maneesissa, ja todistajanlausuntoja on kyllä kuultavissa! Oikein juteltiinkin aiheesta, että hitsi kun sujuu. Kyllä sillä elää taas viikkoja.
Sitten kävi niinkin kivasti, että Hilppa sai vuokraajan. Eräs tallikaveri myi hevosensa, eikä uutta ollut vielä löytynyt, joten hän harrastaa Hilpalla nyt ainakin kerran viikkoon. Sepä on kiva! On hauskaa nähdä, kun joku muu ns. tavallinen ihminen ratsastaa Hilppaa, ammattilaisia olenkin sen selässä jo nähnyt. Toivottavasti parivaljakolla on kivaa yhdessä!
Meillä nimittäin on NIIN KIVAA. Tänään päivällä mietittiin Lapsen kanssa, että mitä tehtäisiin. Hän sitten ehdotti, että kysypäs äiti jos joku tallikaveri lainaa heppaa, niin lähdetään porukalla luontoon. Erinomainen idea! Tuumasta toimeen, ja kohtahan meillä olikin jo ihastuttava ruuna Edi, joka lähtee kuulemma mieluusti maastoon. Jee!
Siitä onkin jo liian kauan, kun on viimeksi hölkätty yhdessä heppojen kanssa pitkin tienoota. Voi että olikin hauskaa! Naurettiin ääneen hevosille, joiden leikittiin juttelevan keskenään erilaisista asioista, mm. Mistä musiikista pidät. Kaikki askellajit kokeiltiin hallitusti läpi, välillä vähän kovempaakin. On vaikea nähdä, että hevosillakaan olisi ollut ankeaa. Hitto, että tämä on kiva laji! Kauan eläköön ratsastustuntien ja maastoilun välinen kauhun tasapaino!
Viimeisimmät kommentit